Ei ole pientä ihmisreppanaa luotu tällaiseen helteeseen. Hikoilin niin paljon, että paita liimaantui selkääni ihan parissa minuutissa ja niskaa pitkin alkoi valua hiiputous. Silti kiskoin pitkää ja painavaa puutarhaletkua perässäni sitkeästi kuin terrieri. Maya oli kasteltava kylmällä vedellä ainakin neljä kertaa joka päivä, ettei se saisi lämpöhalvausta. Harmi vain, että Crimis kasteli samalla letkulla mansikoitaan ja aloitti letkun kerimisen rullalle aina väärästä päästä niin, että sitä oli uskomattoman raivostuttavaa ja aikaavievää sitten hilata perässään Mayaa kohti.
Maya ei edes arvostanut ponnistelujani. Se seisoi aina ihan rauhassa, melkein nukuksissa jossain varjossa kun tulin, mutta kun käänsin letkun auki ja vesi alkoi virrata, tuli mummoon saman tien vauhtia. Se yritti vettä karkuun hinnalla millä hyvänsä ja yleensä hätyytteli muutkin hevoset hysteeriseen laukkaan noin ihan ohimennen. Se oli hämmästyttävän nopea ja ketterä, eikä sen olisi ikinä uskonut olevan reumaattinen kaksikymppinen, kun katsoi miten virtaviivaisesti se yritti paeta vettä.
Sitäkään Maya ei koskaan oppinut, että se kastui aina, vaikka pakeni. Tai sitä, että oikeasti se tykkäsi vedestä. Kun se lopulta oli jo märkä, se tuli vettä valuen kohti ja halusi, että suihkuttaisin lisää. Se käänsi aina pyllynsä minua päin jotta rapsuttelisin sitä samalla hännän päältä. Kun siitä oli rapsutettu tarpeeksi, se halusi minun suihkuttavan vettä sen harjan alle ja korvien välistä niin että vesi valui sen naamalle. Kun se lopulta sai tarpeekseen, se ravisteli itseään kuin koira ja kasteli minutkin ihan vettä tippuvaksi. Sitten se jolkotteli tiehensä onnesta säteillen ja letkua takaisin keriessäni se romahti kaikkein tomuisimpaan ja inhottavimpaan kohtaan kyljelleen piehtaroidakseen oikein kunnolla.
Lähdin aina kotiin ennen kuin Maya oli taas jaloillaan. Halusin ilmastoituun autooni mahdollisimman nopeasti letkun kanssa urheilemisen jälkeen. Sitä paitsi tiesin, että minun oli palattava kastelemaan hevosta jo muutaman tunnin päästä uudestaan. Kävin kastelemassa Mayan niin usein, että Keitaro oli jo sanonut, ettei se kasvaisi, vaikka kuinka kastelisin.
