"Ootko Reita koskaan nähnyt tällaista?" Crimis kysyi kännykkä ojossa.
"Oho, no en kyllä ole!" myönsin heti, kun näin miten hevonen jorasi videolla niin kuin koiratanssikoira.
"Tää on joku venäläinen video... Varmaan jotenki käsitelty."
"Niin no, kyllä toi periaatteessa olis mahdollista..."
"No eikä!"
"Jos olis sopiva hevonen..." Mietin tietenkin heti nuorta Mayaa. Olisihan se oppinut vaikka mitä...
"No ei tota todellakaan saa opetettua kun korkeintaan sialle. Ei hevoset oo noin ketteriä eikä älykkäitä, haloo."
"Niin no ei kyllä. Tunnetsä ketään kellä olis sika? Tai vuohi?"
"No en kyllä."
"Voiskohan Chaita kouluttaa naksuttimella?"
"Reita!"
Kun olin nähnyt videon, olin kehittänyt siitä saman tien pakkomielteen. Se oli niin kuin koiratanssia, mutta hevosen kanssa, ja videon hevonen vääntyili niin notkeasti ja näytti niin iloiselta, että näin sen naaman joka kerta, kun laitoin silmät kiinni.
Kahden päivän kuluttua videon näkemisestä istuin haan ylimmän puomin päällä tuijottamassa Mayaa ja muita hevosia pää kipeänä. Taisin tehdä päätöksen jo silloin, vaikka lähdinkin hetken kuluttua vihaisena kotiin. Putosin nimittäin aidalta vahingossa takaperin kinokseen, enkä viitsinyt jäädä tallille enää, kun oli lunta paidan alla. Seuraavana päivänä palasin kuivissa vaatteissa ja paremmalla tuulella, ja se oli ensimmäinen harjoituspäivä kentällä salaa iltahämärässä. Ei Mayalle mitään hinttimäistä koiratanssia opetettaisi, mutta kyllähän se oli ennenkin tykännyt opetella temppuja... Olin ehtinyt unohtaa, mihin kaikkeen se pystyisi, jos viitsisin vain puuhata sen kanssa. Kai olin kaivannut vain jotain inspiraationlähdettä.
Kolme päivää myöhemmin Maya oli muuntanut vanhan anna kaviota -temppunsa ristiaskeleeksi, mikä oli ollut koko ajan tavoitteena. Yritin käsiäni huitomalla opettaa tamman hyphtämään käskystä, kun Keitaro valahti aidalle huokailemaan, vaikka ilmiselvästi hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä kuin masennella siinä. Kesti kauan hätistellä hänet tiehensä. Ja kun hän lopulta lähti, puolen tunnin päästä hänen veltto yläruumiinsa roikkui taas kentän aidan ylimmän puomin päältä. Silloin Mayan päässä asiat naksahtelivat oikeaan järjestykseen ja tamma hypähti niin kuin olisi osannut tempun aina, ja minä yritin näyttää siltä kuin Maya olisi tehnyt saman tuhat kertaa. Työnsin porkkanaa sen suupielestä sisään ja kehotin Keitaroa joko häipymään tai ryhdistäytymään, koska vetelät ihmiset ovat raivostuttavia, etenkin jos ei ole edes viikonloppu. Kyllä hänen pitäisi tietää, että jos hän halusi puhua, hänen tulisi alkaa sitten vain puhua, sillä minähän en kysyisi. En ainakaan keskellä päivää, enkä selvin päin. Ja jos hänellä ei ollut mitään mielensä päällä, seisköön suorassa tai häipyköön! Tuollaisesta röhnötyksestä tulisi vielä skolioosi!
Kahden viikon kuluttua videosta Maya osasi tehdä piruetteja, eli mennä voltteja ja etu- ja takaosakäännöksiä omin päin käsimerkistä, sekä hypähdellä etujalalta toiselle ja ojentaa vapaata kaviotaan kohti kumisaappaan verhoamia jäisiä varpaitani. Samana päivänä eläinlääkäri kävi tallilla muissa asioissa ja vilkaisi samalla Mayan jalkoja.
"Oho. Viime piikityksestä on jo kuitenki kolmatta viikkoa, eikä näissä ole juuri yhtään nestettä. Mä luulen että ei piikitetä Mayan jalkoja tossa kahden viikon päästä, paitsi tietenkin jos se alkaa yhtäkkiä oiria. Soittele sitte, jos alkaa", lääkäri sanoi liu'utettuaan kättään monta kertaa Mayan etujalkoja pitkin alaspäin. Lupasin soittaa. Teki mieli lyödä yläviitonen jonkun kanssa, mutta paikalla oli vain Maya, eikä se olisi osannut tehdä sitä rusikoimatta minua samalla sairaalakuntoon.
Sen jälkeen harjoitukset jäivät vähän vähemmälle, koska aloin taas ratsastaa Mayalla. Joskus Ruska tuli mukaan tallille ja tanssitti Mayaa, koska hän aikoi tulla isona sirkusprinsessaksi. Ruska olisi halunnut harjoitella myös hevosen selässä seisomista, mutta sanoin, että sitä tehdään vain sirkusprinsessakoulussa, taikka muuten! Jonain päivänä sen jälkeen Ruska sanoi, ettei halunnutkaan enää sirkusprinsessaksi, koska äiti oli kieltänyt, ja koska hän halusi kuitenkin olla mielummin ritari. Sinä päivänä Ruska aloitti hurjat, kovaääniset taisteluharjoitukset Minillä ja ravasi ja laukkasi karjuen ympäri kenttää, jonka keskellä opetin Mayaa peruuttamaan itsensä ympäri.
Kun kuukausi oli kulunut, emme pitäneet mitään dramaattista talent-show'ta kentällä. En tiedä oliko kukaan edes huomannut Mayan temppukoulua. Toivottavasti ei. Sirkusnäytöksen sijaan lähdin maastoon. Omalla hevosellani. Ilman satulaa, koska olin ehtinyt jo myymään sen. Ja hevoseni jaksoi ravata ainakin kolme lyhyttä pätkää. Seuraavana päivänä sen polvet olivat ihan normaalin lämpöiset, ja minä opetin sitä kumartamaan mielikuvitusyleisölleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti