Maya on lumisotaa

"Hakeeko se keppiä? Oikeesti?" Kirstu ihasteli, kun Maya ravasi kentällä luminen paksu oksa suussaan minua kohti. Hevoseni oli aivan selvästi hyvin ylpeä itsestään, enkä minä muuta voinut kuin nauraa sen pollealle olemukselle.
"Ei todellakaan hae", nauroin, "en mä tiedä, miksi se nyt niin tekee!"
Maya antoi lumisen oksansa, kun tartuin siihen, ja singahti innokkaasti sen perään, kun paiskasin sen taas niin kauas kuin jaksoin. Lumiklönttejä lenteli melkein silmiini asti, kun se paineli menemään kuin koiranpentu. Tamma kaivoi kepin hangesta, ravasi sen kanssa vähän häntä pystyssä, mutta ei enää tuonut aarrettaan minulle.

Viihdyin jo Hukkasuossa, vaikka aikaa oli kulunut vain pari viikkoa. Olin sanonut lopulta suoraan kaikille, että haluan tilaa hengittää, eikä kukaan ollut pahastunut. Olin saanut ihan itse lähestyä ihmisiä omaan tahtiini, ja nykyään jo jotkut viettivät aikaansa minun ja Mayan kanssa. Olin tutustunut muihin hevosiinkin jo, ja Maya viihtyi ja hassutteli ihan kuin kotonaan.

"Onks sunkin kylmä? Mennäänkö maastoon?" Kirstu kysyi.
"En mä tule. Siellä on liukasta ja me ei voida kun kävellä Mayan kanssa, niin kannattaa varmaan pyytää joku muu. Mutta jos sä joskus haluat mennä vaan hitaasti, niin sitten me tullaan."
"Ai niin... Mutta mun olemus jäätyy nyt! Mä menen sisälle, nähdään."

Maya pärski iloisesti ja väisti notkeasti, kun heitin sen päälle pakkaslunta. Se hirnui röyhtäysmäisen matalasti, kun juoksin sitä kohti ja tuuppasin sitä kaulasta ennen kuin yritin pakoon. Sitten se tavoitti minut laukka-askeleella ja puski yläselkääni niin, että kaaduin. Kun potkin maasta sen päälle lunta, se ravasi pakoon häntä lippuna perässään, ja tuli hetken kuluttua tarkistamaan vointini, kun en noussutkaan saman tien ylös. Annoin sen auttaa minut seisaalleni takertumalla sen harjaan samalla kun kampesin itseäni ylös. Maya puhisi tyytyväisenä ja tuuppi käsivarttani. Tönäisin sitä yhtäkkiä uudelleen ja pakenin. Minun paras kaverini!

Maya pitää hauskaa kentällä

Kun olimme riehuneet itsemme hikeen (tai siis ainoastaan minut), luovutin kentän seuraavalle. Ehkä joku halusi oikeasti ratsastaa, eikä välttämättä arvostaisi minun ja Mayan... ...liikuntahetkeä?
"Ei kerrota niille, että me ei ratsasteta paljoa", supatin Mayalle viedessäni sitä takaisin hakaan, "ei niiden tarvi kaikkea sustakaan tietää. Sä olet mysteerinainen! Hei hei hei mysteerinainen, odota siinä vielä hetki niin isi katsoo sun kaviot ennen kun sä menet..."
Lopulta mysteerinainen sai mennä hakaansa syömään päiväheiniä. Se yritti nykiä minua toppatakin hupusta mukaansa, ja kun en tullut, se tuhahti mielenosoituksellisesti ja oikein pyyhkäisi minua hännällään mennessään.

Minäkin lähdin tallikämppään lämmittelemään ja kahvia juomaan. Etsin autiota nurkkaa, ja istuin sille reunalle, jolla oli vähiten ihmisiä.
"Melkein kahvit läikkyy!" Crimis torui.
"Ei se mitään! Mä ja Kirstu oltiin Mayan kanssa kentällä varmaan tunti!"
"Oho, mitä te teitte? Kouluratsastusta?"
"Lumisotaa!"
"Te oote erikoisia..."

Kun oloni oli taas lämmin, en malttanut pysyä poissa ulkoa Mayan luota. Se ravasi portille, kun kilisyttelin hakaa. Olisin tarjonnut sille omenaa, mutta en uskaltanut, koska Jackal tulla porskutti sen perässä. Jackal oli komea, ja ravasi niin kuin paraatihevonen, mutta ei mikään hevonen ollut minun mielestäni Mayan veroinen. Silitin kumpaakin hevosta. Jackal suvaitsi tarjota kaulaansa taputettavaksi, mutta Maya puski koko päänsä mahdollisimman lähelle ja syliin asti. Sitä piti vatkata alaleuasta, väännellä korvista ja hieroa silmien ympäriltä. Se halusi, että sitä kirputetaan niskasta ja rapsutetaan otsasta, pussaillaan turpaan ja nipistellään ylähuulesta. Maya jäi vielä palleroitavaksi, kun Jackal kyllästyi ja siirtyi heinäkasalle katsomaan, millaista ruokaa löytäisi.

"Mun pitää mennä hakemaan Ruska päiväkodista ja sitten kauppaan ja laittamaan ruokaa", mumisin Mayalle. "Sä et syö semmosta ruokaa, älä innostu. Meillä on tänään soijaburgereita, ja sulla on illalla varmaan jotain kauraa. Tädit ja sedät hakee sut sitten muutaman tunnin päästä taas sisälle, ja mä tulen huomenna heti töiden päälle katsomaan sua. Voidaan vaikka ratsastaa. Tai jos sä et halua, niin voidaan mennä lenkille. Huomiseen, Maya. Heippa Jackal! Haloo, Jackal! Heippa!"

Katselin vielä hakojen suuntaan, kun ajelin autolla tallin ohitse kotiinpäin. Haassa oli kaksi tummaa tyytyväistä hevosta, jotka rapsuttelivat toisiaan harjantyvistä. Alkoi sataa lisää lunta.


Kuvan linen teki Tea, muu on minun