Sitten kun on oikeasti aika

"No hetken. Vähän aikaa."
"Selvä."
"Se voi olla Reita kuukauden, tai se voi olla päivän."
"Selvä."
"Sun pitää soittaa sitten heti."
"Selvä."

En tiennyt, kuka hoiti Pondin, vai hoitiko kukaan. Se saattoi olla vielä kuljetuskopissakin. Istuin itse Mayan karsinassa. Se oli sisällä, vaikka oli vielä melko varhainen ilta, ja vaikka ulkona oli lämmin. Se nautti leukarapsuista, joita sille annoin. Tartuin sen ylähuuleen ja nostin, eikä se välittänyt. Sillä oli vielä muutama hyvä hammas jäljellä. Sen jalkoja en uskaltanut tutkia, enkä painella sen lantiota.

"Ei se loputtomasti kestä. Tämä veis nuorenkin hevosen munuaiset ennen pitkää."
"Kunhan se ei oo kipeä."
"Ei se oo. Mut ei tämä sitä tosiaankaan paranna."

Olin kritisoinut jyrkästi niitä kaikkia, jotka eivät lopettaneet eläimiään tarpeeksi nopeasti. Olin hokenut, että jos oli tarpeeksi rohkea ottamaan eläimen vastuulleen, oli oltava tarpeeksi rohkea päästämään irti. Ja tässä sitä oltiin. Venytettiin parhaan ystävän elämää, vaikka sen polvissa ei ollut enää edes tarpeeksi rustoa jäljellä kävelemistä varten. Kerran olin uskaltanut laittaa korvani sen etupolvea vasten ja taivuttaa sen jalkaa. En ollut uskaltanut enää uudestaan kuultuani sen äänen.

"Mitä sä sitten haluat tehdä sille? Siitä on parempi puhua tälleen etukäteen."
"Ihan sama."
"Jotkut haluaa haudata hevosensa... Jos on maata, jossa ei oo pohjavesiä. Polttaminen on kallista mutta--"
"Mä sanoin ihan sama. Menköön vaikka koiranruuaksi."

Harmaa, herkkuja etsivä turpa tyhjäsi hitaasti taskuni, kun hevoseni etsi toiveikkaana herkkuja. Se veti ulos kuitteja, tupakka-askin, auton avaimet ja kaksi tämänpäiväistä sinivalkoruusuketta. Herkkuja ei ollut. Se nyökytteli ruusukkeet suussaan. Ilmeisesti siitä oli huvittavaa, kun nauhat kutittivat sen sieraimia. Kun ojensin käteni sitä kohti kämmen vaativasti ylöspäin, se laski leukansa sille ruusukkeiden sijaan. Toivoin, että Maya olisi ollut koira, jotta olisin voinut viedä sen kotiin ja pitää sitä sylissä. Voisin seurata joka hetki, koska se lopettaisi leikkimisen. Se kertoisi, että nyt on oikeasti aika, oikeasti viimeinen hetki jo käsillä.